Ero elektrolanoivan, elektroformoivan, elektroforeesin, roiskumisen ja anodion välillä
Kello 1.
Sähköplantointi on ohuen metallin tai seoksen ohut kerros pinnoittamalla tiettyjä metallipintoja elektrolyysin periaatetta käyttämällä. Sähköplantointiperiaate on samanlainen kuin kuparin elektrolyyttinen jalostus. Sähköplantoinnin aikana pinnoitusliuos valmistetaan tyypillisesti käyttämällä elektrolyyttiä, joka sisältää pinnoitusmetallin ionit. Palattava metalliobjekti upotetaan liuokseen ja kytketään tasavirran (DC) virtalähteen negatiiviseen päätelaitteeseen, joka toimii katodina. Pinnoitusmetallia käytetään anodina ja kytketään tasavirtalähteen positiiviseen nauhaan. Kun levitetään matalan jännitteen tasavirtavirta, anodimetalli liukenee liuokseen muodostaen katodiin kulkevat kationit. Nämä ionit saavat elektroneja katodissa ja pelkistetään metallisiin muotoihinsa, jotka sitten kerrostuvat päällystetyn metallikohteen pintaan.
Sähköplantoinnin ominaisuudet:
Tekniikka metallipinnoitteen tallettamiseksi, jolla on hyvä tarttuvuus, mutta erilainen suorituskyky kuin mekaanisten tuotteiden perusmateriaali, perustuu elektrolyyttisen solun periaatteeseen. Sähköplantointi voi parantaa metallien korroosionkestävyyttä (pinnoitusmetallit ovat enimmäkseen korroosionkestäviä), lisätä kovuutta, estää kulumista ja parantaa johtavuutta, sileyttä, lämmönkestävyyttä ja pinnan ulkonäköä.
Mekaanisilla tuotteilla voidaan saada elektropanoivia, koristeellisia, suojaavia ja erilaisia funktionaalisia pintakerroksia. Lisäksi voidaan korjata työkappaleita, joissa on kulumis- ja käsittelyvirheitä.
Elektropanittyypit
1. Kuparipinnoitus: Käytetään emäspinnoitteena elektropnoivan kerroksen tarttuvuuden ja korroosionkestävyyden parantamiseksi. (Huomaa: Kupari on alttiina hapettumiselle. Saatuaan hapettumisen saatu kuparioksidi on johtamaton. Siksi kuparipinnoitettuja tuotteita on suojattava hapettumiselta.)
14. nikkelipinnoitus: Käytetään pohjapinnoitteena tai ulkonäön korroosionkestävyyden ja kulutuskestävyyden parantamiseksi. (Moderni kemiallinen nikkelipinnoitus tarjoaa kulumiskestävyyttä, joka ylittää kromipinnoitteen.) (Huomaa: Monet elektroniset tuotteet, kuten DIN -pistokkeet ja N -pistokkeet, eivät enää käytä nikkeliä pohjapinnoitteena. Tämä johtuu pääasiassa siitä,
3. Kultapinnoitus: Parantaa johtavaa kosketusimpedanssia ja parantaa signaalin lähetystä. (Kulta on vakain ja kallein pinnoitusmateriaali.)
4. palladium-nickel pinnoitus: Parantaa johtavaa kosketusimpedanssia ja parantaa signaalin lähetystä. Se tarjoaa suuremman kulutuskestävyyden kuin kultapinnoitus.
5. Tin-johdantopinnoitus: Parantaa juotettavuutta. Se korvattuu kuitenkin nopeasti muilla korvikkeilla (lyijypitoisuutensa vuoksi). Useimmat sovellukset käyttävät sen sijaan kirkkaat tina- tai mattapinnoitukset.
6. hopeapinnoitus: Parantaa johtavaa kosketusimpedanssia ja parantaa signaalin lähetystä. (Hopealla on paras suorituskyky pinnoitusmateriaalien keskuudessa, mutta se on myös alttiita hapettumiselle. Onneksi hapettunut hopea pysyy johtajana.)
14. Sähkömuoto
Sähkömuoto voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: koristeellinen elektrolanointi (edustaa nikkeli-kromi, kulta ja hopea), suojaavan elektrolanointi (edustaa sinkin pinnoitus) ja funktionaalinen elektrolanointi (edustaa kova kromipinnoitus). Sähkömuoto on yksi tuotteiden valmistukseen käytetyistä funktionaalisista elektropnointimenetelmistä.
Sanotaan, että sähkömuoto alkoi vuonna 1838 ja sitä käytettiin pääasiassa taiteisiin ja käsityöhön. Tuolloin Venäjän Jacoli päällysti kipsimoltin vahalla, teki pinnan johtavan grafiitin läpi ja pinnoitti sen sitten kuparilla. Pinnoituksen jälkeen muotti poistettiin kupariraapion tuottamiseksi. Japanin Showa -aikakauden alkuvuosina Kioton kaupungin teollisuustutkimusinstituutti, Osakan minttuosasto ja muut yksiköt suorittivat aktiivisesti tutkimusta kuparista kipsimuotteilla ja elektropuloimalla eristeitä tuottaen monia hienoja metallikäsityksiä. Päämuottina kipsiä tai vahaa käytettäessä sähkömuoto vaati kuitenkin korkeat valmistustaidot ja monimutkaiset toiminnot. Lisäksi päämuotti oli helposti vaurioitunut, mikä vaikeutti hienoja kopioita. Seurauksena on, että elektroformaation levitysalue oli hyvin rajallinen.
Vuosisadan kehityksen jälkeen elektroformaatiotekniikkaa on käytetty laajasti monilla aloilla, kuten kevyellä teollisuudessa ja elektroniikassa, etenkin ohuen seinäisten, tarkkojen tai kompleksimaisten osien valmistuksessa, joita on vaikea koneistaa (kuten metallikalvoa, suuttimia, aaltoputkia, pinnan karheuden mittausvälineitä jne.) Ja kuten muotteja (kuten kirjaa muotit, muoviset muotit, muottit jne.). Sitä on arvostettu erittäin huippuluokan prosessointitekniikkana.
Myöhemmin muovimateriaalien ja elektropantointitekniikoiden parannusten myötä sähkömuototekniikka edistyi merkittävästi ja sitä käytettiin laajasti tuotteiden valmistukseen, joita ei voitu tuottaa muilla menetelmillä tai joita oli vaikea käsitellä. Viime vuosina sähkömuotoilu on herättänyt huomion huippuluokan prosessointekniikkana, etenkin tiettyjen osien valmistukseen ilmailu- tai atomienergia-sovelluksille. Lisäksi on tutkittu ns. "Sähkösidostekniikkaa", joka liittyy metalliin metalliin elektropanoinnin avulla. Tämä sähköisesti sitoutunut metalli ei muuta metallimateriaalin mekaanisia tai fysikaalisia ominaisuuksia lämmön vuoksi.
Sähkömuotoilu on metallituotteiden valmistus- tai replikaatioprosessi elektrodeposoimalla metallia muottiin elektrolyysin kautta. Sähkömuodon tarkkuus voi saavuttaa {{0}}. 001 mm - 0,01 mm.
Sähkömuodon ominaisuudet:
- Korkea uskollisuus replikointi: Toistaa muotin pinnan tarkasti ja tarkasti, mukaan lukien hienot yksityiskohdat ja viivat.
- Korkea ulottuvuus tarkkuus ja pinnan laatu: Kopiot, joilla on korkea ulottuvuuden tarkkuus, voidaan saada, pinnan karheus on vähemmän kuin 0. 1 µm. Samasta alkuperäisestä muotista tuotetut tuotteet osoittavat hyvää konsistenssia.
- Monimutkainen osa replikaatio: Erityisten materiaalien avulla monimutkaisten osien sisäpinnat voidaan toistaa ulkopinnoilla ja päinvastoin. Toistetut tuotteet ovat yhdenmukaisia alkuperäisen muotin kanssa.
Sähkömuotoa käytetään pääasiassa:
1. Hienojen pintamuotokuvioiden kopiointi (kuten ennätysmuottit, taiteen ja käsityömuottien, seteleiden, arvopapereiden ja leimatulostuslevyt);
2. Ruction -muottien ja elektrodityökalujen toistaminen EDM: lle;
3. Valmistuskompleksi, erittäin tarkka ontot osat ja ohuet osat (kuten aaltoputket jne.)
4. Valmistuspinnan karheusmallit, heijastimet, valitsimet, erityismuotoiset suuttimet ja muut erityiset osat.
Tällä hetkellä sähkömuototeknologia on herättänyt maailmanlaajuista huomiota. Aina kun mekaanisessa prosessoinnissa syntyy vaikeuksia, elektroformoiva tekniikkaa voidaan käyttää muuttamaan osien sisäpinta, jota on vaikeampaa käsitellä ydinmuotin ulkopintaksi ja muuttaa metallimateriaaleja, joita on vaikea muodostua ydinmuottimateriaaleiksi, jotka on helppo muodostaa (kuten vaha, hartsi, muovi jne.). Tämä tekee sähkömuotoisesta huippuluokan käsittelytekniikan, jota voidaan yleensä soveltaa koneteollisuuteen. Sähkömuotoa käytetään laajasti mekaanisissa prosessoinelimissä, tarkkuusoptisissa instrumenteissa, rakettimoottoreissa, kemikaaleissa, tutka- ja laser -aaltojohdoissa ja voi sähkömuotoisia metallilinjoja alapuolella 0. 5um suurilla työkappaleilla.
Sähkömuotoisia metalleja ovat nyt kupari, nikkeli, nikkeli-cobalt-seos, rauta, nikkeli-manganilainen seos jne. Sähkömuotoilemalla jalostettuja tuotteita sisältävät pääasiassa aaltoputket, tuuliputket, yritykset, supersonic-kaasun leikkaus suuttimet, metallikalvot, seikat, tulostus- ja värjäysrullit, levy-leimat, muovi- tai kuvat-osivat, blollit, tuulensuojat. Regeneratiivinen jäähdytyslaite ulkoseinä jne.
Sähkömuotoisella kuparikerroksella on hyvä sähkönjohtavuus ja lämmönjohtavuus, ja sitä käytetään pääasiassa hyvässä sähkö- ja lämmönjohtavuudessa, kuten aaltoputkissa, yliäänen kaasunleikkausputkissa ja päärunkojen ulkokerroksessa muovisia tai kumisuotteita.
Sähkömuotoisella nikkelillä on suuri lujuus ja kovuus, hyvä korroosionkestävyys, ja sitä käytetään usein rakenteellisena osana. Kuten yritykset, tuulitunnelin testimallit, muovi- tai sinkkihuuhkanvalun muotin ontelot, pinnan karheuden standardilohkot jne. Kovuuden parantamiseksi, nikkeli-kobolttiseokset voidaan valmistaa ja nikkeli-manganilaiset seokset voidaan heittää parantamaan hitsauksen suorituskykyä.
3. Elektroforeettinen pinnoite
Elektroforeesi on päällystysmenetelmä, joka käyttää ulkoista sähkökenttää, jotta elektroforees -nesteessä suspendoitujen pigmenttien ja hartsien hiukkaset muuttuvat suuntaan ja kerrostuvat yhden elektrodin substraatin pinnalle. Elektroforeettisen pinnoitteen periaate keksittiin 1930 -luvun lopulla, mutta tekniikkaa kehitettiin ja sitä sovellettiin teollisesti vuoden 1963 jälkeen.
Elektroforeettinen pinnoite on erityinen pinnoituskalvonmuodostusmenetelmä, joka on kehitetty viimeisen 30 vuoden aikana ja on käytännöllisin rakennusprosessi vesipohjaisille pinnoitteille. Sillä on veden liukoisuuden, myrkyttömyyden ja helpon automaation hallinnan ominaisuudet, ja sitä on käytetty laajasti auto-, rakennusmateriaaleissa, laitteistoissa, kodinkoneissa ja muissa toimialoissa.
Elektroforeettinen pinnoite on pinnoittimenetelmä, joka asettaa työkappaleen ja vastaavan elektrodin vesiliukoiseen maaliin, yhdistää virtalähteen ja luottaa sähkökentän tuottamiin fyysisiin ja kemiallisiin vaikutuksiin, jotta maalin hartsi ja pigmentti saadaan tasaisesti saostumaan ja tallettamaan päällystetyn esineen pinnalle elektrodin muodostamiseksi vesi-liitettävään maalikalvoon. Elektroforeettinen pinnoite on erittäin monimutkainen sähkökemiallinen reaktioprosessi, joka sisältää vähintään neljä prosessia: elektroforeesi, elektrodepositio, elektroosmoosi ja elektrolyysi. Elektroforeettinen päällyste voidaan jakaa anodiseen elektroforeesiin (työkappale on anodi ja maali on anioninen) ja katodinen elektroforeesi (työkappale on katodi ja maali on kationinen) kerrostumisen suorituskyvyn mukaan; Se voidaan jakaa tasavirran elektroforeesiin ja vaihtaviin virran elektroforeesiin virtalähteen mukaan; Ja prosessimenetelmien mukaisesti on vakiojännite- ja vakiovirtamenetelmiä. Tällä hetkellä teollisuudessa käytetään anodista elektroforeesia DC -virtalähteen vakiojännittimenetelmällä.
Ero elektrolanoivan ja elektroforeesin välillä:
Väliaikaiset esineet ovat erilaisia; Yksi on metalli -ionit, ja toinen on kolloidit. Tulokset hoidon jälkeen ovat myös erilaisia.
Elektropantointi on levyä metallikerros, jolla on suojauksen, ruosteen ehkäisyn ja kauneuden toiminnot; Elektroforeesia käytetään yleensä suihkumaalaukseen, ts. Pinnalle levitetään maalikerros, jota käytetään usein autoteollisuudessa.
Sähköpuhdistuksella on metallinen rakenne. Elektroforeesi on vain korkea elektropanoiva jäljitelmä, ja suorituskyky ja väri on edelleen tietty aukko. Elektroforeesien on vaikea tuottaa sähkösopulaation metallista tekstuuria.
4. Sputterointi
Sputtering -periaate on käyttää hehkuvapautta argonin (AR) ionisoimiseksi ja kohteen pinnan vaikuttamiseksi. Kohdemateriaalin atomit poistetaan ja kerrostetaan substraatin pinnalle ohutkalvon muodostamiseksi. Sputteroidun kalvon ominaisuudet ja yhdenmukaisuus ovat parempia kuin haihtuneen kalvon, mutta päällystysnopeus on paljon hitaampi kuin haihtuneen kalvon. Lähes kaikki uudet ruiskutuslaitteet käyttävät vahvaa magneettia elektronien liikkumiseen spiraalimuodossa nopeuttamaan argonikaasun ionisaatiota kohdemateriaalin ympärillä, mikä lisää kohteen ja argon -ionien välisen törmäyksen todennäköisyyttä lisäämällä siten sputterointinopeutta. Yleensä useimmissa metallipinnoitteissa käytetään tasavirta-sputterointia, kun taas johtamattomat keraamiset materiaalit käyttävät RF AC-sputterointia. Perusperiaatteena on käyttää hehkua (hehkuvaraus) tyhjiössä vaikuttamaan argon (AR) -ioneihin kohdepinnalla. Plasman kationit kiihtyy roiskutetun materiaalin negatiiviseen elektrodin pintaan. Tämä vaikutus aiheuttaa kohdemateriaalin lentämisen ja talletuksen substraattiin ohuen kalvon muodostamiseksi.
Useat ohutkalvojen pinnoitteen ominaisuudet ruiskutusprosessilla:
(1) Metallit, seokset tai eristimet voidaan tehdä ohutkalvomateriaaleiksi.
(2) Asianmukaisissa asetusolosuhteissa monikomponenttiset kompleksiset kohdemateriaalit voidaan valmistaa saman koostumuksen ohuiksi kalvoiksi.
(3) lisäämällä happea tai muita aktiivisia kaasuja purkausilmapiiriin, voidaan valmistaa kohderateriaalin ja kaasumolekyylien seos tai yhdiste.
(4) Kohdemateriaalin tulovirta ja sputterointiaikaa voidaan hallita, ja tarkkaan kalvon paksuuden saaminen on helppo saada.
(5) Verrattuna muihin prosesseihin, se on edullinen suuren alueen yhtenäisten ohutkalvojen tuotantoon.
(6) Painovoima ei ole melkein vaikuttanut ruiskuttaviin hiukkasiin, ja kohdemateriaalin ja substraatin sijainnit voidaan järjestää vapaasti.
(7) Substraatin ja kalvon välinen tarttuvuuslujuus on yli 10-kertainen yleisen höyryn laskeutumiskalvon, ja koska sputteroivilla hiukkasilla on korkea energia, ne jatkavat hajauttamista kalvonmuodostuspinnalla kovan ja tiheän ohutkalvon saamiseksi. Samanaikaisesti tämä suuri energia antaa substraatille saada kiteisen kalvon suhteellisen matalassa lämpötilassa.
(8) Ydinmuodostustiheys on korkea kalvonmuodostuksen alkuvaiheessa, ja erittäin ohuita jatkuvia kalvoja, jotka ovat alle 10 nm, voidaan tuottaa.
(9) Kohdemateriaalilla on pitkä elinikä ja se voidaan tuottaa automaattisesti ja jatkuvasti pitkään.
(10) Kohdemateriaalista voidaan valmistaa erilaisia muotoja, ja koneen erityistä suunnittelua voidaan käyttää parempaan hallintaan ja tehokkaimpaan tuotantoon.
Ero haihtumisen ja ruiskuttamisen välillä:
Sputterointi on tyhjiöpöytäpinnoitteen lyhenne, joka on fyysinen pinnoitusmenetelmä.
Tyhjiöpäällyste viittaa pääasiassa pinnoitteen tyyppiseen pinnoitteeseen, joka on suoritettava korkealla tyhjiöasteella, mukaan lukien monet tyypit, mukaan lukien tyhjiö -ionin haihdutus, magnetronisputterointi, MBE -molekyylisäteen epitaksi, PLD -lasersputterointi laskeuma ja monia muita tyyppejä. Pääidea on jakaa se haihtumiseen ja ruiskuttamiseen.
Pinnoitettavaa substraattia kutsutaan substraatiksi, ja päällystettävää materiaalia kutsutaan tavoitteeksi. Substraatti ja kohde ovat samassa tyhjiökammiossa.
Haihdutuspäällyste lämmittää kohdemateriaalia yleensä atomiryhmien tai ionien muodossa olevien pintakomponenttien haihduttamiseksi, substraatin pinnalle ja muodostavat ohuen kalvon kalvonmuodostusprosessin kautta (hajautetut pisteet-saaren rakenne-vagaalirakenteen kerrosten kasvu).
Sputteroiva pinnoite voidaan yksinkertaisesti ymmärtää pommittavan kohdemateriaalia elektroneilla tai korkean energian lasereilla, ruiskuttamalla pintakomponentit atomiryhmien tai ionien muodossa ja lopulta tallettamalla ne substraatin pinnalle, ja ne tehdään kalvonmuodostusprosessiin ja lopulta ohuen kalvon muodostaminen.
5. anodisoiva
Elektrolyyttinen prosessi, jossa pinnoittava metalli toimittaa metallilevyn anodina, elektrolyytti on yleensä pinnoitetun metallin ioninen liuos ja päällystetty esine toimii katodina. Kun anodin ja katodin väliin syötetään jännite, elektrolyytin metalli -ionit houkuttelevat katodiin ja pienennetään ja pinnoitetaan siihen sitten. Samanaikaisesti anodin metalli liukenee jälleen tarjoamalla elektrolyyttiä enemmän metalli -ioneja. Joissakin tapauksissa käytetään liukenematonta anodia, ja elektrolanoinnin aikana on lisättävä uusi elektrolyytti päällystettyjen metalli -ionien täydentämiseksi.
Yleensä alumiiniseokset hapettuu helposti. Vaikka oksidikerroksella on tietty passivointivaikutus, se silti kuori ja menettää suojaavan vaikutuksensa pitkäaikaisen altistumisen jälkeen. Siksi anodisoinnin tarkoituksena on käyttää sen helppoja hapettumisominaisuuksiaan oksidikerroksen muodostumisen hallitsemiseksi sähkökemiallisilla menetelmillä estämään alumiinimateriaalin edelleen hapettuminen ja pinnan mekaanisten ominaisuuksien lisäämiseksi.
